Sansan pennut syntyivät eilen 14.6.2021. Kaikki ei tällä kertaa sujunut ihan oppikirjamaisesti normaalin kaavan mukaan.
Mittailin lämpöjä noin viikon ajan; selvä kaava oli lämmöissä havaittavissa ja ne alkoivat olla loppua kohden laskusuunnassa. Alle 37 asteen putoamista en kuitenkaan saanut kiinni. Synnytystä enteilevä tukala olo ja liman eritys antoivat hyvän viitteen, että kohta tapahtuu.
Ensimmäinen pentu oli syntynyt maanantaina aamuyöllä ennen kolme ihan huomaamatta, vaikka juuri hetkeä ennen pentulaatikolla oli käyty katsomassa, että tilanne oli vielä rauhallinen. Onneksi pojat olivat olleet valppaina (ehkä mokomat valvoivat pelaten) ja kuulivat pennun vinkaisun. Sen jälkeen valvoinkin Sansan laatikon vierellä synnytystä seuraillen. Kolme seuraavaa pentu tuli harvakseltaan 1,5-2 tunnin välein ja helpon oloisesti, kaikki pennut kävivät heti synnyttyään hanakasti tissille.
Viidettä pentua sitten jouduttiinkin odottelemaan. Supistuksia tuli, mutta ne tuntuivat vaimenevan ajan kuluessa, pennut tuntuivat vatsassa, mutta ne eivät edenneet kanavaa kohden. Sansan voimat tuntuivat ehtyvän tuloksettomasta ponnistelusta. Myös vihertävä vuoto alkoi huolettamaan, joten otin yhteyttä klinikalle, mistä meille järjestyikin aika nopeasti. Mikä onni olikaan, että oli maanantai ja klinikan normaali aukioloaika.
Pakkasin pennut ja Sansan autoon ja ajoimme Hämeenkyröön Inuvet-klinikalle, missä Noora ja Sofia sekä koko klinikaan muukin henkilökunta ottivat meidät huomaansa. Synnytystä buustattiin ensin oksitosiinilla, jolla saatiinkin uutta pontta supistuksiin. Jumittava pentu oli välillä jo sormituntumassa, mutta ei kuitenkaan edennyt riittävän pitkälle, että siitä olisi saanut otetta vetoavun antamiseksi. Välillä se taas muljahti takaisin kohdun syövereihin. Sansa alkoi olla todella uupunut, joten leikkausta alettiin valmistelemaan.
Sansa avattiin ja minä olin Nooran apuna elvytysvalmiudessa vastaanottamassa nukutusaineesta johtuen tajuttomia pentuja. Ensimmäinen pentu tuli ja riuskoin ottein Noora antoi sille ensiapua ja ilahtuneena totesi: "hengissä on!!" Pennulle annettiin herätysainetta ja minä jatkoin pennun virvoittamista. Pian pentu parkaisi lupaavasti ja happi alkoi kulkea keuhkoihin, elinvoimaa löytyi! Seuraavat kaksi tulivat sitten, näistä toinen luultavasti oli se, mikä oli ollut kanavassa tuloillaan. Sen pulssi tuntui enää hyvin vaimeana. Noora teki kaikkensa pennun pelastamiseksi, mutta siihen ei saatu enää henkeä "puhallettua". Toinen pentu puolestaan saatiin ensimmäisen tavoin melko nopeasti virkoamaan ja se pääsi lämpöön siskonsa kanssa. Sitten jännitimme Sansan kohtaloa.
Sansan kohtu oli erittäin huonossa kunnossa. Poistamista mietittiin, mutta siinä oli niin paljon kiinnikkeitä, että sen poistaminen tässä yhteydessä ei olisi tullut kyseeseen, operaatio olisi ollut niin suuri ja olisi vaatinut mahdollisuuden verensiirtoon, sekä toipuminen siitä operaatiosta olisi ollut vaativaa itsessään, saatika, että nartulla olisi samaan aikaan hoidettavanaan kuusi pientä pentua. Kohdun poiston tarvetta mietitään myöhemmin uudelleen. Se on kuitenkin varma, että tuolla kohdulla ei enää Sansalle pentuja ole suunnitteilla. Se olisi todella älytön riski.
Se, miksi näin kävi nyt, jää arvailun varaan. Pentue oli Sansalle toinen. Edellinen synnytys oli normaali ja hoitui emon omin voimin. Jokainen synnytys kuitenkin jättää jälkensä ja liekö siitä aiheutunut voimakas kiinnikkeiden syntyminen kohtuun, ehkä kiinnikkeet vaimensivat supistusten vaikutuksen aivan kohdun sarven loppupäähän asti eivätkä viimeiset pennut saaneet riittävästi työntöapua ulostuloon. Kuollut pentu oli myöskin kooltaan melko suuri, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa. (Ja huom. edellä mainitun kirjoitti täysin asiaa tuntematon maallikko lääkärin kertoman pohjalta, väärin tulkintojen mahdollisuus on siis suuri.)
Sofia teki vaativan operaation ja kursi kohdun kasaan ja nyt toivotaan parasta. Haava näyttää nyt vuorokausi leikkauksen jälkeen ulospäin erittäin siistiltä ja hyvän vointiselta. Sisäistä veristä vuotoa on odotettavaissa normaalia synnytystä enemmän. Riskinä on, että vuotoa ei tule ulos, vaan se jää sisään, mikä olisi huono asia. Vuoto on ollut melko niukkaa, mikä on nyt suurin huolenaihe tällä hetkellä.
Klinikalla varoiteltiin, että Sansa voi kivuissaan ja lääketokkurassaan hyljeksiä pentujaan. Sellaista ei onneksi ollut missään vaiheessa havaittavissa, vaan se on ollut erinomainen äiti kokemuksestaan huolimatta. Maito oli ehtinyt laskeutumaan ensiksi syntyneiden pentujen aikana ja sitä tulee edelleen hyvin. Pennut ovat syöneet tyytyväisinä ja ovat hiljaa laatikossaan, mikä on aina hyvä merkki vastasyntyneiden kohdalla. Maidon tulo voi toki vielä ehtyä, mutta seurailemme tilannetta.
Sansa on edelleen uupunut ja luultavasti kovin kipeä, mutta sitkeä sinnikäs mäyräkoira kun on, se ei juuri sitä tuo esiin. Se on syönyt hyvällä ruokahalulla ja juo hyvin, pissaa ja kakkaa tulee, eikä kuume ole noussut, niin olemme toiveikkaita, että jatko sujuu normaalimpaan tapaan!
Ai niin! Pentuja on siis kuusi, 1 uros ja 5 narttua. Väritykset näyttäisivät omaan silmääni siltä, että uros on punariista ja nartuissa kaksi punariistaa ja kolme riistan väristä.
Iso kiitos Hämeenkyröön Eläinklinikka Inuvetiin saamastamme hoidosta ja huolenpidosta. Sansa sai parhaan mahdollisen avun. ❤️
Kommentit
Lähetä kommentti