Kennel GottaGo

Pyydettiin taannoin kirjoittamaan rotuyhdistyksen verkkolehteen jotain otsikkoon sopivaa, ilmeisestikin siksi, että metsästäväksi weimaristiksi tiedetään ja kokeissakin on muutaman weimarin kanssa tullut pyörähdettyä ja joskus ihan hyvillä tuloksillakin. Tykkään touhuta koirien kanssa ja varsinkin pentuaika on ihan mahtavaa aikaa. Kaikki tekeminen tähtää siihen, että koira on arjessa mukava kaveri ja jos se sellaiseksi osoittautuu, niin sillä on edellytykset olla mukava kaveri myös metsästystilanteessa. Kuva: Piia Ketvell Omaan kaiketi ihan kohtuulliset tiedot koiran kouluttamisesta, mutta en ole mitenkään erityisen perehtynyt erilaisiin koulutusteorioihin enkä orjallisesti liputa minkään menetelmän nimiin. Pyrin etenemään positiivisen vahvistamisen kautta, mutta tarvittaessa oikaisen mutkia ja yksinkertaisesti näytän koiralle, kuinka sen tulee toimia, sen sijaan, että jaksaisin lähteä ihan kaikkea opettamaan takaperin ketjuttamalla. Uskon edelleen johtajuuteen, vaikka sellainen usko

Gilda neljävuotiaana, taitavan Ida Lehtosen kuvaamana omassa elementissään, metsästyskoirana. Tulee hieman viiveellä tämä kertomus vuodelta 2020, mutta tämän hienon kuvan myötä sitä kelpaa muistella. Gilda sai juuri ennen koronan eskaloitumista tehdyn saksanmatkan seurauksena alkuvuodesta 2020 kahdeksan touhukasta pentua, joista yksi jäi kotiin kasvamaan. Pentujen jälkeen alkoi määrätietoinen kuntoutuminen syksyn metsästys- ja koekauteen. Gilda oli esittänyt hienoja otteita jo edellisenä syksynä, sen haku oli vauhdikasta ja laajaa ja riistaa löytyi. Myönnettäköön, että hieman pelotti, miten pennutus oli vaikuttanut narttuun ja varsinkin sen hakuun. Gilda on iso ja raskas narttu, joten sen pitää olla fyysisesti huippukunnossa, jotta sen vinttikoiramaisen laajan liikeradan tempo riittää koetuomarien silmään tiheämmin tikkaavien saksanseisojien rinnalla. Jos pennut olisivat jättäneet siihen hitustakaan laiskanpuolskeutta, niin haaveet korkeimmista tuloksista saisi nakata sama

Gildan 29.7.2022 syntyneen pentueen isäksi valikoitui ranskantuonti kutsumanimeltään Ukko, FI MVA HeJW-18 JV-18 Newton Des Fantomes Gris De La Selune, jonka kasvua ja kehitystä olen mielenkiinnolla seurannut pennusta lähtien.  Ukon olen nähnyt pariin otteeseen myös kokeissa ja olin erityisen tyytyväinen sen liikkumiseen, sen haku on laajaa ja liike kevyttä. Ulkomuodoltaan Ukko on upea ja sopii tyypiltään hyvin Gildalle, se on sopivan kokoinen eikä järin raskas. Luonteeltaan se on sävyisä, vaikka siitäkin kyllä weimarimainen macho löytyy. Näin Ukon omistajan kertoo koirastaan: Ukko on hyvänkokoinen (68 cm, 37 kg) ja urheilullinen weimarinseisojauros, jolla on selvä sukupuolileima, hyvät linjaukset ja hyvä pään muoto. Ukon purenta on virheetön ja turkki on tiheä sekä hyvälaatuinen. Ukko on palkittu ulkomuodostaan näyttelyissä ja saavuttanut Suomen muotovalion tittelin. Ukko on monipuolinen ja nopeasti oppiva seisoja, jota on käytetty metsästyksen lisäksi muun muassa valjakkohiihdossa ja

Platinan vaaleat kaunokaiset ovat vallanneet pentulaatikon ja onnesta normaaliakin sekaisempi kasvattaja täyttää sosiaalisen median kanavat pentujen kuvilla. Olet ehkä ihmetellyt vastasyntyneiden weimarin pentujen raitoja. Raidat tekevät näistä muutoinkin kuvan kauniista pennuista vielä erityisempiä. Mutta mitä ihmettä, eihän aikuisella weimarilla ole raitoja...?! Kyse ei oikeastaan ole raidoista, vaan rypyistä. Rypyt yhdessä weimarin ainutlaatuinen värityksen ja karvan kanssa tekee vaikutelman, että pennut olisivat syntyneet tiikeriraitaisina. Sama ilmiö on kuulemma havaittavissa myös napolinmastiffeilla, labradorinnoutajilla ja tanskandogeilla. Voisin kuvitella, että karvan värillä on ratkaiseva merkitys, miten raidat erottuvat. Itse olen tullut siihen tulokseen, että nahka on syntyessä aavistuksen löysä ja kroppa ehkä hieman kuiva, joten kun pentu saa ravintoa ja tervettä pyöreyttä kroppaansa, sen raidat siliävät pois. Toisaalta luin m

Sansan pennut syntyivät eilen 14.6.2021. Kaikki ei tällä kertaa sujunut ihan oppikirjamaisesti normaalin kaavan mukaan.  Mittailin lämpöjä noin viikon ajan; selvä kaava oli lämmöissä havaittavissa ja ne alkoivat olla loppua kohden laskusuunnassa. Alle 37 asteen putoamista en kuitenkaan saanut kiinni. Synnytystä enteilevä tukala olo ja liman eritys antoivat hyvän viitteen, että kohta tapahtuu. Ensimmäinen pentu oli syntynyt maanantaina aamuyöllä ennen kolme ihan huomaamatta, vaikka juuri hetkeä ennen pentulaatikolla oli käyty katsomassa, että tilanne oli vielä rauhallinen. Onneksi pojat olivat olleet valppaina (ehkä mokomat valvoivat pelaten) ja kuulivat pennun vinkaisun. Sen jälkeen valvoinkin Sansan laatikon vierellä synnytystä seuraillen. Kolme seuraavaa pentu tuli harvakseltaan 1,5-2 tunnin välein ja helpon oloisesti, kaikki pennut kävivät heti synnyttyään hanakasti tissille.  Viidettä pentua sitten jouduttiinkin odottelemaan. Supistuksia tuli, mutta ne tuntu

 Sansan synnytys lähetyy uhkaavasti, nyt ollaan jo aivan kintaalla, mutta viikko sitten oltiin vasta siinä pisteessä, että piti miettiä pentulaatikkoa synnytykseen ja asumukseksi pentueen ensiviikkoihin. Viime synnytyksessä Sansalla oli lainassa laatikko kasvattajaltaan ja ennestään meillä on vain iso laatikko seisojien tarpeeseen.  Ensiksi mietin kokoa. Ihan kovin pieni se ei voi olla, vaikka kyseessä pieni, tai ainakin kovin matala koira, niin silläkin riittää rungossa mittaa. Pienen FB-ryhmässä tekemäni kyselyn perusteella kokohaarukka kulki jossain 80-120 sentin haarukassa per sivu. Valmisvaihtoehdoista mielessä pyöri PVC-muovista valmistettu pentulaatikko. Se on elementeistä koottavissa ja siten myös pieneen tilaan menevä silloin, kun se odottelee varastossa seuraavaa käyttökertaa. Materiaali on helposti puhdistettavissa, eli erittäin hygieeninen vaihtoehto. Yhteensopivissa elementeissä on erilaisia vaihtoehtoja, joten näistä saa muokattua ja kasvatettua pentueet tarpe