Siirry pääsisältöön

Asiaa pentulaatikosta, eli valmistaudutaan synnytykseen!

 Sansan synnytys lähetyy uhkaavasti, nyt ollaan jo aivan kintaalla, mutta viikko sitten oltiin vasta siinä pisteessä, että piti miettiä pentulaatikkoa synnytykseen ja asumukseksi pentueen ensiviikkoihin. Viime synnytyksessä Sansalla oli lainassa laatikko kasvattajaltaan ja ennestään meillä on vain iso laatikko seisojien tarpeeseen. 


Ensiksi mietin kokoa. Ihan kovin pieni se ei voi olla, vaikka kyseessä pieni, tai ainakin kovin matala koira, niin silläkin riittää rungossa mittaa. Pienen FB-ryhmässä tekemäni kyselyn perusteella kokohaarukka kulki jossain 80-120 sentin haarukassa per sivu.

Valmisvaihtoehdoista mielessä pyöri PVC-muovista valmistettu pentulaatikko. Se on elementeistä koottavissa ja siten myös pieneen tilaan menevä silloin, kun se odottelee varastossa seuraavaa käyttökertaa. Materiaali on helposti puhdistettavissa, eli erittäin hygieeninen vaihtoehto. Yhteensopivissa elementeissä on erilaisia vaihtoehtoja, joten näistä saa muokattua ja kasvatettua pentueet tarpeisiin sopivan ympäristön.

Päädyin kuitenkin tekemään laatikon itse. Materiaali löytyi lähikauppa Säästömarketista. Käytin käsittelemätöntä liimalevyä, kokokin 30 x 100 cm oli juuri passelia, eikä juuri olisi tarvinnut sahaamista, Pentulaatikon kokoon vaikutti kuitenkin myös sijoituspaikka. Alunperin mietimme pennuille paikkaa kodinhoitohuoneesta, jonne mahtuisi sopivaan koloon hieman alle metrin levyinen laatikko (pituutta saa olla enemmänkin), joten tehtiin sen mukaisesti noin 90 x 100 cm kokoinen laatikko. Sitten kävi kuitenkin niin, että harmaat koirat aloittivat juoksun ja meillä juoksuiset koira viettävät sisälläoloaikansa pääasiassa kodinhoitohuoneessa, koska se on vaivattominta pitää siistinä. Pentulaatikko nököttääkin nyt sitten meillä olohuoneen erkkerissä, samassa paikassa, missä muutama aiempikin pentue on syntynyt.

Suojasin puulevyt saunavahalla. Sen luvattiin antavan kosteutta ja likaa hylkivän pinnan, eikä turvallisuusselosteesta löytynyt mitään sellaista, mikä olisi huolettanut vaarallisuudellaan. Väriksi otin mustan, osin ulkonäön vuoksi, osin siksi, että jotenkin koen, että pieni hämäryys loisi turvallisuuden tuntua sekä emälle, että pennuille. 


Sitten vain pari sivua oikeaan mittaan, turvarimojen ja etuseinään Sansan mentävän "oviaukon" sahailu ja voilà!! - isäntä pääsi kasaamaan osaset laatikoksi. Sitten vielä ylimääräinen kerros saunasuojaa ja hieno tuli. Kivaa sunnuntaipäivän puuhaa ja valmistautumista synnytykseen.


Laatikko tuulettui ulkona varmuuden vuoksi seuraavaan päivään, vaikka eipä se pintakäsittely juuri mitään hajua antanut. Laatikon pohjaksi laattalattian päälle laitoin noin 10 mm solumuovia eristeeksi ja pehmukkeeksi, sen päälle vielä muovimaton suojaksi. Laatikko on koettu niin paljon mukavaksi, että sieltä on välillä vaikea pitää muita koiria poissa. Täytyy vielä aidata pentulaatikkoalue, jotta Sansa saa oman rauhan. Oma pentuhuone olisi kyllä mainio asia, vaikka onhan se toisaalta pentujen kasvaessa ihan positiivista, että voi sanoa niiden kasvaneen normaalissa kotiympäristössä kodin ääniin ja elämään tottuneina.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Weimarinpennusta metsästyskoiraksi

Pyydettiin taannoin kirjoittamaan rotuyhdistyksen verkkolehteen jotain otsikkoon sopivaa, ilmeisestikin siksi, että metsästäväksi weimaristiksi tiedetään ja kokeissakin on muutaman weimarin kanssa tullut pyörähdettyä ja joskus ihan hyvillä tuloksillakin. Tykkään touhuta koirien kanssa ja varsinkin pentuaika on ihan mahtavaa aikaa. Kaikki tekeminen tähtää siihen, että koira on arjessa mukava kaveri ja jos se sellaiseksi osoittautuu, niin sillä on edellytykset olla mukava kaveri myös metsästystilanteessa. Kuva: Piia Ketvell Omaan kaiketi ihan kohtuulliset tiedot koiran kouluttamisesta, mutta en ole mitenkään erityisen perehtynyt erilaisiin koulutusteorioihin enkä orjallisesti liputa minkään menetelmän nimiin. Pyrin etenemään positiivisen vahvistamisen kautta, mutta tarvittaessa oikaisen mutkia ja yksinkertaisesti näytän koiralle, kuinka sen tulee toimia, sen sijaan, että jaksaisin lähteä ihan kaikkea opettamaan takaperin ketjuttamalla. Uskon edelleen johtajuuteen, vaikka sellainen usko

Lumitiikereitä pentulaatikossa!?

Platinan vaaleat kaunokaiset ovat vallanneet pentulaatikon ja onnesta normaaliakin sekaisempi kasvattaja täyttää sosiaalisen median kanavat pentujen kuvilla. Olet ehkä ihmetellyt vastasyntyneiden weimarin pentujen raitoja. Raidat tekevät näistä muutoinkin kuvan kauniista pennuista vielä erityisempiä. Mutta mitä ihmettä, eihän aikuisella weimarilla ole raitoja...?! Kyse ei oikeastaan ole raidoista, vaan rypyistä. Rypyt yhdessä weimarin ainutlaatuinen värityksen ja karvan kanssa tekee vaikutelman, että pennut olisivat syntyneet tiikeriraitaisina. Sama ilmiö on kuulemma havaittavissa myös napolinmastiffeilla, labradorinnoutajilla ja tanskandogeilla. Voisin kuvitella, että karvan värillä on ratkaiseva merkitys, miten raidat erottuvat. Itse olen tullut siihen tulokseen, että nahka on syntyessä aavistuksen löysä ja kroppa ehkä hieman kuiva, joten kun pentu saa ravintoa ja tervettä pyöreyttä kroppaansa, sen raidat siliävät pois. Toisaalta luin m

Ukkospentueen komea isä Ukko

Gildan 29.7.2022 syntyneen pentueen isäksi valikoitui ranskantuonti kutsumanimeltään Ukko, FI MVA HeJW-18 JV-18 Newton Des Fantomes Gris De La Selune, jonka kasvua ja kehitystä olen mielenkiinnolla seurannut pennusta lähtien.  Ukon olen nähnyt pariin otteeseen myös kokeissa ja olin erityisen tyytyväinen sen liikkumiseen, sen haku on laajaa ja liike kevyttä. Ulkomuodoltaan Ukko on upea ja sopii tyypiltään hyvin Gildalle, se on sopivan kokoinen eikä järin raskas. Luonteeltaan se on sävyisä, vaikka siitäkin kyllä weimarimainen macho löytyy. Näin Ukon omistajan kertoo koirastaan: Ukko on hyvänkokoinen (68 cm, 37 kg) ja urheilullinen weimarinseisojauros, jolla on selvä sukupuolileima, hyvät linjaukset ja hyvä pään muoto. Ukon purenta on virheetön ja turkki on tiheä sekä hyvälaatuinen. Ukko on palkittu ulkomuodostaan näyttelyissä ja saavuttanut Suomen muotovalion tittelin. Ukko on monipuolinen ja nopeasti oppiva seisoja, jota on käytetty metsästyksen lisäksi muun muassa valjakkohiihdossa ja