Sansan synnytys lähetyy uhkaavasti, nyt ollaan jo aivan kintaalla, mutta viikko sitten oltiin vasta siinä pisteessä, että piti miettiä pentulaatikkoa synnytykseen ja asumukseksi pentueen ensiviikkoihin. Viime synnytyksessä Sansalla oli lainassa laatikko kasvattajaltaan ja ennestään meillä on vain iso laatikko seisojien tarpeeseen.
Ensiksi mietin kokoa. Ihan kovin pieni se ei voi olla, vaikka kyseessä pieni, tai ainakin kovin matala koira, niin silläkin riittää rungossa mittaa. Pienen FB-ryhmässä tekemäni kyselyn perusteella kokohaarukka kulki jossain 80-120 sentin haarukassa per sivu.
Valmisvaihtoehdoista mielessä pyöri PVC-muovista valmistettu pentulaatikko. Se on elementeistä koottavissa ja siten myös pieneen tilaan menevä silloin, kun se odottelee varastossa seuraavaa käyttökertaa. Materiaali on helposti puhdistettavissa, eli erittäin hygieeninen vaihtoehto. Yhteensopivissa elementeissä on erilaisia vaihtoehtoja, joten näistä saa muokattua ja kasvatettua pentueet tarpeisiin sopivan ympäristön.
Päädyin kuitenkin tekemään laatikon itse. Materiaali löytyi lähikauppa Säästömarketista. Käytin käsittelemätöntä liimalevyä, kokokin 30 x 100 cm oli juuri passelia, eikä juuri olisi tarvinnut sahaamista, Pentulaatikon kokoon vaikutti kuitenkin myös sijoituspaikka. Alunperin mietimme pennuille paikkaa kodinhoitohuoneesta, jonne mahtuisi sopivaan koloon hieman alle metrin levyinen laatikko (pituutta saa olla enemmänkin), joten tehtiin sen mukaisesti noin 90 x 100 cm kokoinen laatikko. Sitten kävi kuitenkin niin, että harmaat koirat aloittivat juoksun ja meillä juoksuiset koira viettävät sisälläoloaikansa pääasiassa kodinhoitohuoneessa, koska se on vaivattominta pitää siistinä. Pentulaatikko nököttääkin nyt sitten meillä olohuoneen erkkerissä, samassa paikassa, missä muutama aiempikin pentue on syntynyt.
Suojasin puulevyt saunavahalla. Sen luvattiin antavan kosteutta ja likaa hylkivän pinnan, eikä turvallisuusselosteesta löytynyt mitään sellaista, mikä olisi huolettanut vaarallisuudellaan. Väriksi otin mustan, osin ulkonäön vuoksi, osin siksi, että jotenkin koen, että pieni hämäryys loisi turvallisuuden tuntua sekä emälle, että pennuille.
Sitten vain pari sivua oikeaan mittaan, turvarimojen ja etuseinään Sansan mentävän "oviaukon" sahailu ja voilà!! - isäntä pääsi kasaamaan osaset laatikoksi. Sitten vielä ylimääräinen kerros saunasuojaa ja hieno tuli. Kivaa sunnuntaipäivän puuhaa ja valmistautumista synnytykseen.
Laatikko tuulettui ulkona varmuuden vuoksi seuraavaan päivään, vaikka eipä se pintakäsittely juuri mitään hajua antanut. Laatikon pohjaksi laattalattian päälle laitoin noin 10 mm solumuovia eristeeksi ja pehmukkeeksi, sen päälle vielä muovimaton suojaksi. Laatikko on koettu niin paljon mukavaksi, että sieltä on välillä vaikea pitää muita koiria poissa. Täytyy vielä aidata pentulaatikkoalue, jotta Sansa saa oman rauhan. Oma pentuhuone olisi kyllä mainio asia, vaikka onhan se toisaalta pentujen kasvaessa ihan positiivista, että voi sanoa niiden kasvaneen normaalissa kotiympäristössä kodin ääniin ja elämään tottuneina.
Kommentit
Lähetä kommentti