Pennun nuoruusikä - Noin nelikuisesta eteenpäin

Thunder-pennut täyttävät näinä päivinä 4 kk. Nopean oppimisen -kausi on päättynyt ja "10+ asiaa" on pennulla hallussa. Kuvissa noin nelikuisia Ukkosia, kuvista kiitos omistajille. 

Perustaidot on pennulle nyt toivottavasti opetettu, joten niiden pohjalta on hyvä edetä. Nopean oppimisen kausi on ohitettu, pennusta on kasvanut eloisa ja utelias lapsi, joka rohkeasti tutustuu ympäröivään maailmaan. Koska ympäristö ja uudet asiat kiinnostavat aiempaa enemmän, tuttu ja turvallinen voi tuntua pennusta tylsältä. Siksi on tärkeää pitää koulutustuokiot mielenkiintoisina ja houkuttelevina ja ohjaajan on tehtävä itsestään arvokas pennulle.

Pentu voi olla hieman hajamielinen, eikä se enää keskity tehtäviin niin intensiivisesti. Se voi olla epävarma, mitä siltä halutaan, toisaalta se on myös hieman uhmakas. Jo opittuja asioita vahvistetaan ja varioidaan haasteellisemmiksi, käskyjen kestoa pidennetään. Vaali ja vahvista kontaktia pentuun, vaadi opittujen asioiden noudattamista, älä jätä käskyjä puolitiehen. Muista aina vapauttaa koira käskyn alta. Tässä kohtaa, kun pennun keskittymiskyky alkaa lipsumaan, alkaa yleensä myös ohjaajan ote lipsumaan ja kontakti sekä sen myötä hallinta on vaarassa kadota. Pidä huolta, että näin ei käy!!

Uhmakkuus usein liittyy laumajärjestyksen muodostumiskauteen, jolloin pentu hakee paikkaansa laumassa. Ole jämpti ja reilu aukotoriteetti pennulle, tarjoa sille positiivisia kokemuksia ympäristöstä, ihmisistä ja muista koirista. Varjele sitä huonoilta kokemuksilta, sillä tässä iässä saadut huonot ja pelottavat kokemukset saattavat aiheuttaa pysyviä tunnetiloja koiralle. Pennulla on turvallinen olo, kun se tietää paikkansa laumassa ja voi luottaa laumansa johtajiin. Johtajuus ei ole synonyymi väkivallalle.

Hyvin rakennettu palkkaus vie läpi vaikeammankin ajan. Palkkausta ei saa jättää pois, mutta sen ”maksatustiheyttä” voi vaihdella. Jos koulutustuokiot ovat olleet pennulle tähänkin asti motivoivia, se osaa kyllä edelleen keskittyä opetustuokioihin ja uutta opetellessa se edelleen tarjoaa toimintoja palkan saadakseen. Uudet ja teknisesti vaativammat asiat on syytä opetella häiriöttömässä ympäristössä ja siirtää vasta sitten häiriöihin.

Muista rajat! Pentu on täynnä energiaa ja se purkaa sitä myös ei toivottuihin asioihin. Tällöin kieltosana EI on syytä ymmärtää. Pelkkä EI-sanan toistelu ei riitä, vaan aina on varmistettava, että se myös tehoaa. Tehokkainta on ohjata pentu tekemään jotakin muuta, mikä on sille sallittua. Kielletyn toiminnon keskeyttämiseen riittää myös pelkkä varoittavaa murahdus, jos pohjatyöt on tehty hyvin.

Nelikuisena pennun purukalusto alkaa vaihtumaan terävistä maitohammasnaskaleista järeisiin aikuishampaisiin. Tämä lie tuntuu pennun suussa jossain määrin häiritsevästi ja sillä on tarve puremalla hillitä ”kutinaa” ikenissä. Pennun suu saattaa myös olla sen verran herkkä, että pureminen ei ole lainkaan mieluisaa, eikä myöskään esineiden kantaminen enää tunnu mukavalta. Jos näin on, kannattaa noutotreeneissä pitää hieman taukoa, tai tehdä harjoituksia pehmeämpien tai kevyempien noutoesineiden kanssa, sen sijaan, että noutoon tulee herkän suun vuoksi turhia ongelmia, joita joudutaan korjaamaan myöhemmin.

Riistavietin herääminen on hyvin yksilö- ja rotukohtaista, mutta karkeasti sanoen noin puolivuotiaana pitäisi ”alkaa tapahtumaan”. Pennulle olisi hyvä tarjota mahdollisuus tutustua heräilevään riistaviettiinsä mielellään ennen kuin se alkaa olla hormoonihuuruissaan muhiva teini-ikäinen. Riistalle herättelyn voi tietysti aloittaa jo paljon aikaisemminkin, heti vain kun pentu osoittaa siihen kiinnostusta. Kuollut riista on tullut jo tutuksi noutoharjoituksissa; pentu on oppinut nenällään etsimään noudettavaa riistaa, tarttuu, kantaa ja luovuttaa riistan ohjaajalleen halukkaasti. Sitten siirrytään elävän riistan pariin. Opittuja asioita voi käydä testaamassa kyyhkyillä. Jos ei satu olemaan siitä onnekkaassa asemassa, että pystyy tarjoamaan pennulle hallittuja tilanteita luonnonlinnuilla, on tyydyttävä tarhafasaaneihin ja luotava pennulle tilanteita niiden avulla.

Energisen pennun tulee oppia rauhoittumaan ja se työ tulee tehdä tässä vaiheessa. Vahvista pennun rauhoittumista arjen tilanteita hyväksi käyttäen. Vaadi pentua rauhoittumaan ennen ovesta ulos pääsemistä, ennen kuin se pääsee pois autosta, ruokaa annettaessa, hihnassa kulkiessa jne. Käytä hyväksesi omia eleitäsi, kosketusta, äänen sävyä. Kotona rauhoittumisen lisäksi vie pentua rauhoittumaan erilaisissa tilanteissa, missä on paljon ihmisiä, muita koiria tai eläimiä, metsässä, kyläillessä. Muista: rauhoittuminen ei ole temppu vaan tunnetila.

Eli homma etenee, ei ehkä yhtä vauhdikkaasti kuin tähän asti, mutta osaamista ja kärsivällisyyttä kasvattaen, rajoja ja rakkautta pennulle tarjoten. Tsemppiä, sillä seuraavaksi koittaa murrosikä...