Pian ne syntyy! Ja muutama vinkki, miten siihen valmistaudutaan

Elämme jänniä aikoja! Pentujen laskettuun syntymäaikaan on enää neljä päivää. Gilda ei vielä kovin selvästi enteile lähestyvää synnytystä, toki pieniä rauhoittumisen merkkejä on jo ollut ilmassa ja kasvava maha tuntuu toisinaan hieman ahdistavan, mutta ulkoilu ja kevyet lenkit sujuvat vielä mukavasti ja sanoisinko, että turhankin vauhdikkaasti. Välillä hirvittää, kun mamma tuntuu unohtavan nykyiset raskausmittansa ja ottaa vanhasta tottumuksesta spurtteja, jättiloikkia ja äkkikäännöksiä...

Astutus tehtiin peräkkäisinä päivinä, mielestäni melko varhaisilla progeluvuilla, mutta kolmantena päivänä Gilda oli sitä mieltä, että nyt riittelee, joten liekö sitten arvot nousseet ennätysnopeasti. Toki yhden arvon perusteella vaikea sanoa. Testi siis otettiin maanantaina, juoksu vuorokaudella 11, jolloin arvoksi 2 ng/ml, lähdettiin samana ilta kohden Saksaa, missä ensimmäinen astutus vielä tiistai-iltana, seuraavana iltana myös erinomainen astutus.

Tällä hetkellä arvioisin, että synnytys saattaa hyvin venyä ensi viikon loppupuolelle, mutta niinpä sitä arvelin viimeksi Sansankin kohdalla, että eipä tuo vielä muutamaan päivään jakaudu ja niin se vaan taisi samana päivänä aloittaa...

Joka tapauksessa, valmistautumiset pentujen syntymään alkaa olla hyvällä mallilla. Pentulaatikko tuotiin sisään eilen. Sauli muokkasi sitä Sagalla ja sitä ennen Ginalla pennuilla olleesta laatikosta. Sagalle tuota alkuperäistä laatikkoa pienennettiin kodinhoitohuoneeseen sopivaksi ja nyt, kun päädyttiin, että pennut saavat syntyä olohuoneen puolella, päätettiin samalla hieman isontaa laatikkoa Gildalle. Saattoi tulla ehkä jo vähän turhankin tilava. Ongelmaksi muodostuu nyt sopivien alusien löytyminen.

Tykkään, että alusten tulee olla sellaiset, että ne saa laitettua laatikon reunojen alle ja pysyvät näin sileinä, ettei tarvitse pelätä pentujen mönkivän peittojen alle. Vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä onneksi löytyy ennestään, niitä on tullut aina jemmattua pentuja varten, kun joku on uudistanut omia liinavaatevarastojaan. Sansan pennuille hankin Drymate- pentulaatikon alusia, jotka osoittautuivatkin ihan käteviksi. Materiaali imee kosteutta, mutta ei juurikaan päästä läpi, eikä jää epämiellyttävän kosteaksi. Pinta on sellainen, että pentujen ensiaskeleet saavat hyvän pidon.

Uskoisin, että maidon laskeutumisesta ei Gildankaan kohdalla tarvitse olla huolissaan, mutta kävin kuitenkin varuiksi hakemassa Tassukauppa.fi'n kivijalkamyymälästä Kiikoisista maidonvastiketta. Sitä olen yleensä antanut myös emolle pentujen syntymän aikaan, ihan vain varmuuden varalta energian lähteeksi ja maidon tuotantoa vahvistaakseni. Ruuaksi Gilda on saanut Eukanuban isojen koirien ruokaa ja lopputiineydestä olen siirtänyt vaiheittain penturuokaan, jolla myös pennut aikanaa tullaan ruokkimaan. Eukanubaa meillä syövät kaikki koirat. Valikoimasta löytyy vaihtoehdot kaikkiin elämänvaiheisiin, kokoon ja erityistarpeisiin.

Edellä mainittujen lisäksi synnytystä varten on valmiina vakiotarpeisto, joihin kuuluu mm.

• käsidesi & käsipyyhkeet
• talouspaperia 
• puhdistusliinoja
• steriilit sakset ja suonipuristin, desinfiointiainetta, styptic-jauhetta sekä hammaslankaa, mikäli pitää napanuoralle tehdä jotain
• vaaka ja kirjanpitovälineet, että saa merkattua pentujen syntymäajat ja painot sekä muut muistiinpanot synnytyksen aikana
• Nutriplus-geeli on ollut hyväksi havaittu lisäravinne. Muutaman kerran pentu on tarvinnut pientä buustausta, jotta imeminen on käynnistynyt, eikä se huonoa ole tehnyt emollekaan, mikäli synnytys on pitkittynyt. Emälle olen juottanut pentujen välillä hunaja-lihaliemi-kananmuna-vettä, jotta nestetasapaino säilyy.
• tuttipullo, meikkisieniä ja pipetti löytyvät myös - onneksi lisäruokintaan ei ole ollut koskaan tarvetta. Meikkisienet liittyvät siis myös lisäruokintaan. Luin jostain, että sienen läpi imeminen olisi pennulle jotenkin luonnollisempaa, eikä maito virtaisi liian vuolaana, kuten saattaa käydä tutin kautta juotettaessa.
• tunnistusmerkintää varten olen käyttänyt erivärisiä kynsilakkoja. Myöhempää merkitsemistarvetta varten hankin erivärisiä tarranauhapantoja, jotka ovat käteviä, koska niiden pituus on helposti säädettävissä ja ovat pennulle suhteellisen huomaamattomia.

Puuttuuko jotain tärkeää? Vielä ehtii täydentämään välineistöä, jos huomaatte listassani puutteita! ;)

Ai niin. Koskentalon "Parempaan pentutulokseen" -kirja. Se on kulkenut mukana vuodesta toiseen ja ei taida olla pentuetta, etteikö siihen olisi tullut muutamaan kertaan odotusaikana palattua. Meillä näitä pentueita on suhteellisen harvoin, joten on aina yhtä mukavan jännää odotella pentuja syntyväksi. Synnytykseen valmistautuminen ja pikku hankinnat ovat tärkeä osa prosessia.

Ja vielä lisäys listalle. Reilusti suklaata. Kätilölle.